Vajaa viikko sitten meidän työpaikan oven lasi oli isketty sisään. Dramaattista sinänsä, mutta se oli jo korjattu siinä vaiheessa kun tulin töihin. Tuulikaapissa oli kumminkin vielä vähän lasinsiruja, ja niitä siivotessani koin valaistumisen siitä, miten hienolta ne näyttää. Nyt siis luvassa uusi askartelututoriaali, tällä kertaa lasiaiheinen.
Halusin tehdä sormuksen itselleni ja jääkaappimagneetin tuparilahjaksi kaverille. (Lahjanjako on jo tapahtunut, siksi voin nyt kirjottaa tän postauksen. Lahjanjakoa ympäröivät bileolosuhteet tosin jatkuivat aika pitkälle aamuun, joten kirjotan tätä nyt vain puolittain tietoisessa tilassa. Yritän silti skarpata. Mut jos tässä tekstissä ei oo mitään järkeä ni se johtuu siitä, että oon nukkunut ehkä tunnin.)
Tarvikkeita tässä. Pääosassa lasi, kuvia ja liima, jonka ostin Clas Ohlssonilta ja joka on ehkä kiilaamassa mun uudeksi liimasuosikikseni. Kriteerinä oli nyt se, että liiman pitää kuivuessaan pysyä tosi kirkkaana, ja olla helposti hallittavaa (ts. ei juoksevaa). Toi liima haisee fisushotilta, mikä on hämmentävä ja vähän surullinen piirre ja täten miinuksena mainittakoon. Tykkäisin pitää liimanhaisteluni perinteisenä.
Koska se oven lasi oli sitä sellasta karkaistua lasia, noista sirpaleiden reunoista ei tullut erityisen teräviä. Lisäksi siitä tuli sellasia hienoja isoja palasia, joissa se sirpale on pinnalta ehjä, mut sen pinnan alla se on mennyt pienemmiksi osiksi. Käytin sellasta isoa sirpaletta sormukseen, ja pienempiä magneettiin.
(Haha, tajusin nyt että kirjotan tätä vähän siihen sävyyn niinku olisin itse tarkoituksella käynyt hajottamassa sen lasin osana tätä projektia. No en käynyt. Täytyy kattoo sit jatkossa, jos ei tuu tarpeeksi paljon muiden hajottamia bussipysäkkejä vastaan ja tarve materiaalille on suuri. Ja siis huom. kaikki, mulle saa ihan 4realzies kerätä talteen, jos tulee vastaan hyviä lasiapajia. Itsehän asun täällä gentrifikaation runtelemassa Kalliossa, jossa tämäntyyppinen vandalismi tuntuu olevan nykyisin kiven alla. Saatanan kaupunginosa-aktiivit.)
Tässä viereisessä kuvassa teen sitä magneettia. Aattelin aluksi vaan lätkiä noita palasia miten sattuu, mut sit sain kunnianhimoisemman idean asetella ne vähän silleen kallon muodon mukaisesti. Se oli kivaa, koska leikin samalla että oon CSI:ssä ja kokoan jotain sirpaloitunutta kalloa todistusaineistoksi. Suositeltavaa siis on mallailla noita ensin paikoilleen ihan huolella, ja liimata vasta sitten kun on varma että näyttää tarpeeksi hyvältä. Itse ainakin tein aika monta kohtaa uusiksi enneku olin tyytyväinen. Ton liiman kunniaksi sanon myös sen, ettei se kuivu ihan heti, joten pieni tyriminen ja palojen uudelleenasettelu oli mahdollista.
Seuraavassa vaiheessa, kun liima oli kuivunut, leikkasin lasin peittämän alueen irti muusta kuvasta askarteluveitsellä. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että tässä on nyt esimerkkikuvana se sormus-to-be, eikä toi magneetti. Mutta samat manööverit siis toistin myös magneetin kohdalla.
Jos jossain kohtaa teloo itsensä, niin suunnilleen tässä. Toi epäsäännöllinen muoto aiheutti sen, että veistä joutui välillä käyttämään aika tiukoissa kulmissa. Se puolestaan aiheutti lasiin pieniä murtumia, jotka johtivat millimetrin kokoisiin lasinsirpaleisiin kynsinauhoissa. Mutta no pain no gain, mä sanon!
Ton ison lasinpalan liimaamisessa kannattaa painaa sitä jopa arveluttavan lujaa kiinni, jotta pahimmat ilmakuplat lipuu alta pois. Tämän vuoksi on myös syytä käyttää harkintaa liiman annostelussa, koska liiallisesta määrästä seuraa epäesteettistä tursuilua.
Kun kuvat laseineen oli leikattu irti, liimasin ne äärimmäisen epäprofessionaalisti pahvinpalan päälle. Varmaan maailmalla olisi tarjota mulle myös jotain kunnollista askartelulevyä tai mitälie, mutta kiharrusraudan pahvipakkaus ajoi kyllä asiansa ihan tarpeeksi hyvin. Pahvin tarkoituksena on siis tarjota jämäkkä tausta tälle kaikelle, joten sen on hyvä olla ihan kunnollisen paksuista eikä mitä tahansa postikorttikartonkia. Kun liima on kuivunut siinä kombinaatissa, toistetaan toi askarteluveitsivaihe. (Tietty siitä pahvista voisi jo etukäteen leikata oikean mallisen palan ja liimata sille, mut mua ainakin hirvittäis ne suorituspaineet, että meniskö kaikki kohdalleen. Jos kokee olevansa hurjapäisen itsevarma sihtaaja, niin by all means liimaa valmiiksi leikatulle palalle.)
Lopuksi magneetti kiinni magneettiin, sormus kiinni sormukseen, ja voilá. (Hankin muuten tätä tarkoitusta varten vähän isompia magneetteja kuin tässä aiemmassa Magneettipajassa. Aattelin, ettei noi pienet magneetit kestäisi painoa.) Toi magneetti on hieno kun aurinko osuu siihen, koska se heijastaa ton muodon seinälle. Sormuksen seuraksi aion tehdä vielä korvikset ja kaulakorun, kunhan löydän sen arvoisia kuvia. (Ja niissähän on sitten loistavaa Darwin Awards -potentiaalia, kun joskus sammun se koru kaulassa ja se viiltää multa kaulavaltimon auki. Mut hei, no pain no gain!)
(Haha, tajusin nyt että kirjotan tätä vähän siihen sävyyn niinku olisin itse tarkoituksella käynyt hajottamassa sen lasin osana tätä projektia. No en käynyt. Täytyy kattoo sit jatkossa, jos ei tuu tarpeeksi paljon muiden hajottamia bussipysäkkejä vastaan ja tarve materiaalille on suuri. Ja siis huom. kaikki, mulle saa ihan 4realzies kerätä talteen, jos tulee vastaan hyviä lasiapajia. Itsehän asun täällä gentrifikaation runtelemassa Kalliossa, jossa tämäntyyppinen vandalismi tuntuu olevan nykyisin kiven alla. Saatanan kaupunginosa-aktiivit.)
Tässä viereisessä kuvassa teen sitä magneettia. Aattelin aluksi vaan lätkiä noita palasia miten sattuu, mut sit sain kunnianhimoisemman idean asetella ne vähän silleen kallon muodon mukaisesti. Se oli kivaa, koska leikin samalla että oon CSI:ssä ja kokoan jotain sirpaloitunutta kalloa todistusaineistoksi. Suositeltavaa siis on mallailla noita ensin paikoilleen ihan huolella, ja liimata vasta sitten kun on varma että näyttää tarpeeksi hyvältä. Itse ainakin tein aika monta kohtaa uusiksi enneku olin tyytyväinen. Ton liiman kunniaksi sanon myös sen, ettei se kuivu ihan heti, joten pieni tyriminen ja palojen uudelleenasettelu oli mahdollista.
Jos jossain kohtaa teloo itsensä, niin suunnilleen tässä. Toi epäsäännöllinen muoto aiheutti sen, että veistä joutui välillä käyttämään aika tiukoissa kulmissa. Se puolestaan aiheutti lasiin pieniä murtumia, jotka johtivat millimetrin kokoisiin lasinsirpaleisiin kynsinauhoissa. Mutta no pain no gain, mä sanon!
Ton ison lasinpalan liimaamisessa kannattaa painaa sitä jopa arveluttavan lujaa kiinni, jotta pahimmat ilmakuplat lipuu alta pois. Tämän vuoksi on myös syytä käyttää harkintaa liiman annostelussa, koska liiallisesta määrästä seuraa epäesteettistä tursuilua.
Kun kuvat laseineen oli leikattu irti, liimasin ne äärimmäisen epäprofessionaalisti pahvinpalan päälle. Varmaan maailmalla olisi tarjota mulle myös jotain kunnollista askartelulevyä tai mitälie, mutta kiharrusraudan pahvipakkaus ajoi kyllä asiansa ihan tarpeeksi hyvin. Pahvin tarkoituksena on siis tarjota jämäkkä tausta tälle kaikelle, joten sen on hyvä olla ihan kunnollisen paksuista eikä mitä tahansa postikorttikartonkia. Kun liima on kuivunut siinä kombinaatissa, toistetaan toi askarteluveitsivaihe. (Tietty siitä pahvista voisi jo etukäteen leikata oikean mallisen palan ja liimata sille, mut mua ainakin hirvittäis ne suorituspaineet, että meniskö kaikki kohdalleen. Jos kokee olevansa hurjapäisen itsevarma sihtaaja, niin by all means liimaa valmiiksi leikatulle palalle.)
Lopuksi magneetti kiinni magneettiin, sormus kiinni sormukseen, ja voilá. (Hankin muuten tätä tarkoitusta varten vähän isompia magneetteja kuin tässä aiemmassa Magneettipajassa. Aattelin, ettei noi pienet magneetit kestäisi painoa.) Toi magneetti on hieno kun aurinko osuu siihen, koska se heijastaa ton muodon seinälle. Sormuksen seuraksi aion tehdä vielä korvikset ja kaulakorun, kunhan löydän sen arvoisia kuvia. (Ja niissähän on sitten loistavaa Darwin Awards -potentiaalia, kun joskus sammun se koru kaulassa ja se viiltää multa kaulavaltimon auki. Mut hei, no pain no gain!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti