Inferior Design: But why would I want to do a thing like that?

Tämä teksti kuuluu elämässäni usein esille nousevaan kategoriaan, "en oo varma otanko tän asian liian vakavasti, vai suhtautuuko muut ihmiset siihen vaan liian kevyesti". Oon aiemminkin tässä blogissa sivunnut sisustusjulisteita, mutta nyt haluan ottaa käsittelyyn mua jo pitkään vaivanneet onnellisuusteemaiset julisteet. (Otsikko viittaa tietenkin Trainspotting-elokuvan aloituskohtaukseen.)

Heti alkuun sanon, että mun puolesta ihmiset saa pitää seinillään ihan mitä sanayhdistelmiä tahansa, varsinkin jos niille itselleen tulee siitä hyvä fiilis. Onnellisuusjulisteet varmasti toimii joillakin ihmisillä juuri niin, joten antaa palaa sitten. Mä kuitenkin haluaisin nyt käsitellä asiaa vähän toisenlaisesta perspektiivistä, eli siitä, josta mä tätä olen aina tarkastellut ja joka on vihainen ja synkkä.

Tää kuva on Etsystä.

"Choose happiness" ja sen yhtä oksettava toveri "Happiness is a choice" tuntuu olevan suosittuja virkkeitä nykyään, sekä sisustusjulisteiden maailmassa että, no, elämässä yleensä ilmeisesti. Mä olen aina tullut niistä tosi vihaiseksi, ja aluksi ajattelin, että se johtuu vaan siitä että ne on holhoavia. Nyt oon kuitenkin jo pidemmän aikaa miettinyt asiaa tarkemmin ja väitän, että holhoavan lisäksi niillä on potentiaalia olla ihan äärimmäisen tuhoisia ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, minkä lisäksi ne syyllistää masentuneita/vaikeuksissa olevia ihmisiä omasta tilanteestaan.

Oon tällä hetkellä yhdellä autonomiaa ja (valinnan)vapautta käsittelevällä kurssilla, jossa just hiljattain puhuttiin onnellisuudesta "valintana" ja kuinka se on konseptina tosi länsimaisen kulutusyhteiskunnan muokkaama. Yksi luennolla esiin noussut pointti oli se, että "life choices are not the same as consumer choices", mihin minä sanon että AAMEN saatana. (Melkein sanoin sen siellä luennollakin, mut sen sijaan kirjoitinkin sen vaan mun muistiinpanoihin.) Kuinka kovasti mua hiertääkään tää vallalla oleva ajatus erilaisista tunteista ja elämään liittyvistä valinnoista jonain yhtäläisesti kaikkien ihmisten saatavilla olevina vaihtoehtoina, joista voidaan vaan noukkia ne itselle parhaiten sopivat ja eniten onnellisuutta tuottavat. Sellaisiahan ne ei tietenkään ole, koska ihmisten sekä aineelliset että aineettomat resurssit vaihtelee ihan mielettömästi. Kaikille se onnellisuuden "valitseminen" ei ihan oikeasti ole mahdollista, johtuu se sitten aivokemiasta, senhetkisestä elämäntilanteesta tai mistä tahansa. Mun on tosi vaikea nähdä, miten joku "Happiness is a choice!!!" -sohvatyyny muuttaisi sitä asiaa yhtään parempaan suuntaan.

…minkä lisäksi sitä onnellisuutta ei ihan loputtomasti kannattaisi edes valita vaikka jotenkin ihmeen kautta pystyisikin siihen. Yksi hyvä näkökulma aiheeseen on psykologi Hugh Mackaylla, ja koska oon nyt tunteeni palosta huolimatta sangen laiska, siteeraan sitä tähän suoraan:

"I actually attack the concept of happiness. The idea that – I don't mind people being happy – but the idea that everything we do is part of the pursuit of happiness seems to me a really dangerous idea and has led to a contemporary disease in Western society, which is fear of sadness. It's a really odd thing that we're now seeing people saying, 'write down 3 things that made you happy today before going to sleep', and 'cheer up' and 'happiness is our birthright' and so on. We're kind of teaching our kids that happiness is the deafult position – it's rubbish. Wholeness is what we should be striving for and part of that is sadness, disappointment, failure; all of those things which make us who we are. -- I'd like just for a year to have a moratorium on the word 'happiness' and to replace it with the word 'wholeness'. Ask yourself, 'is this contributing to my wholeness?' and if you're having a bad day, it is."

Kun nimenomaan siitähän tässä on kysymys; onnellisuuden ei kuuluisi olla mikään pysyvä tila, johon pyritään (tai, herra paratkoon, joka "valitaan"). Jos on koko ajan vaan "tosi onnellinen" niin mitä se sillon edes tarkoittaa tai pitää sisällään? Tuntuuko se miltään?

Mutta jos kerran valitsemaan lähdetään, niin mulla olisi tässä tällanen alustava lista muistakin vaihtoehdoista, joiden "valitseminen" saattaa tietyissä tapauksissa olla huomattavasti hampaat-irvessä-onnellisuutta terveellisempää ja ennen kaikkea armollisempaa (harmi ettei kaikkia näitä saa ehkä kovin helposti runnottua tollaseen pirteään, yksinkertaiseen julisteeseen…):

Choose crying.
Choose medication.
Choose sleep.
Choose alcohol.
Choose contentment.
Choose contempt.
Choose to forget.
Choose to remember.
Choose to dwell.
Choose to give up.
Choose therapy.
Choose doubt.
Choose anger.
Choose under-achieving.
Choose self-care.
Choose self-pity.
Choose not to.
CHOOSE WHAT-THE-FUCK-EVER YOU REALISTICALLY CAN IN A GIVEN SITUATION.